Ja Decathlon valmistui!

Onnistuinpahan saamaan decathlonen kuntoon. Painopisteet sun muut on kunnossa. Painoa en tiedä. Ongelmia tuli painopisteen kanssa kylläkin. Akku piti laittaa koulunkiin että painon sai oikein.
Laitoin suksivarustuksen, hysteriassa kun pitää lentää suksilta. Arskan vanhat sukset istui hyvin.
Radion setup on jotakuinkin valmis, pitää vielä tarkistaa kaikki.
Moottorikin käynnistyi. Epäilin sitä runsaasti koska kolvailin hehkun kiinteäksi niin että kytkin on koneessa, ja sen lisäksi samainen  motti tipahti arskan kanssa melko hyvällä vauhdilla alas. Lisää tarkempia kuvia tulee kun ehtii, mutta tässä alkuun kone kasattuna!

Decathlone edistyy!

Noniin, tänää decathlone taas edistyi. Moottorikulmat on säädetty, eli moottoria ei tarvi enää irrottaa. Moottori meni sikäli hyvin että koulinki istuu nyt paikalleen ilaman että sylinterille tarvitsisi tehdä reikää.

 Sen lisäksi sain laiteltua korkeusperäsimen tönärit sun muut.

Nyt siitä puuttuu enää kaasun ja sivarin tönärit, hehkulaitteiston asennus (rakennan koneeseen integroidun), renkaan suojat jotka on maalauksessa sekä pakoputken kiinnitys. Niin ja hinauskytkin. Sen jälkeen hoidan radioasennukset ja sitten liimailen ikkunat kiinni.

Uutta projektia...

Tulinpa sitten hankkineeksi edesmenneen arising starini tilalle kerhokaverilta EZ Bellanca Decathlonen. Se on 1550mm pitkällä siivellä, ja koneeksi menee sama .46 laalaa kuin arskassa oli. Konehan on joku wanha arf. siinä ei siis ole tönäreitä tai tankkia sun muuta kiinni, eli ne pitää asentaa itse. yllättävän paljon kuitrenkin hommaa tossa sarjassa verrattuna vaikapa siihen arskaan, mm moottoripukin ja koulingin oikeaoppinen sovittaminen tuottaa hieman haastetta. Tämän tarkemmin en jaksa tähän turista, lisäilen tiedot koneen omalle sivulle mikä löytyy sivun vasemmasta reunasta :) Tarkoitus olisi että tämä lentäisi arktisessa hysteriassa 22.3. ja perässä roikkuisi samana päivänä liidokkikin, eli hinura tästä suunnittelen :)

yksi tulee ja toinen lähtee...

Tänään vasta sain Beawerin ensilennolle. Se lensi hienosti. Ajoin 2 akkua, ja opettelin laippojen käyttöä yms. Lensin myös Arising starilla. Valitettavasti järki lähti ja syöksytin sitä, josta lähin vetämään. Siipi ei kestänyt vaan katkesi. Näin siiven lävähtävän kasaan, jonka jälkeen kuului kova pamaus. Sen jälkeen kone rysähti jäähän ja kuului vielä kovempi pamaus. Siinä se oli. vajaa 2 vuotta kestänyt, yhteinen taival koneen kanssa. Oli mukavaa lennättää ja modailla sitä
, mutta kai minun on aika siirtyä eteenpäin. Vastari hajosi, ja ainakin yksi servo. Moottori hajosi osittain mutta on onneksi korjattavissa. Tämä harmittaa kyllä runsaasti, koska minun piti ensikesänä päästä kokeilemaan vesilennätystä tuolla koneella.Unelmani, tai se mistä lennokki-innostukseni lähti oli kun näin kuvan arising starista kellukkeilla. Vaan ei, aika näyttää mikä tulee tilalle. Stunttia ajattelin, vaan saa nähdä hankinko sellaisen vai uuden arskan (esim).

Niin ja anteeksi kun en ole tänne kajonnut, mutta ei ole olluty tietokonetta. Nyt sellainen jälleen löytyy :)

trainereita ja harakoita...

Terveeks taas! Viime viikko on mennyt parinkin projektin parissa. Rakensin nimittäin aloittelevalle kaverille peräsin ohjattavan trainerin vanhan Parkfun Scoutin runkoon. Se onnistui oikein hyvin, koneeseen jotain perusparannuksia, ja siiven tein foami-voimapaperi rakenteella. Lento-ominaisuudet on hyvät. Korkkarissa riittää tehoa silmukkaan, mutta (kyllä vain, piti koittaa) vaakakierre ei onnistunut. Menetti korkeutta liikaa niin vedin korkkarilla sen oikein päin. Jopa selkälento taittui peräsinohjattavuudesta huolimatta! Sitten toinen projekti on ollut tulevan purtsikan rakennus. Meinasin Iwaru Oy:n myymää mini kajavaa, mutta keskustellessani firman pitäjän kanssa hän totesi sen lentävän huonosti. Pakko kyllä kehua kaverin asiakaspalvelutaitoa, hän on niin livenä kuin netissäkin oikein ystävällinen ja asiansa osaava. Suositteli ekaksi skaalapurtsikaksi PIK-7 harakkaa, tuota - ah, niin hienon näköistä - ww2 ajan alkeiskonetta. Todennäköisesti siihen päädynkin. Se on oikeasti mielestäni hieno, mutta sen melko heikko suorituskyky häiritsee. Eipä se mitään, jos termiikissää haluan lillua niin tuo ''Elmo'' käy sihen hyvin. Olen jo miettinyt tekeväni harakan esikuvaksi sinistä h-45 harakkaa, ihan siksi kun en ole missään vastaavaa nähnyt. Mikäli haluatte nähdä (ainakin minun mielestä) upean videon kuvattuna harakasta, katsokaa tämä.

Majavia ja matalalentoa.

Terve! Taas kulunut vähän aikaa, ilman päivityksiä. Ei vaan ole ehtinyt kirjoittaa.
Sen sijaaan kaikkea on kyllä tapahtunut tällä välillä. Mm hankin avaimen Nastolan Ilmailukerhon kerhotalolle, ja kaikki rakentaminen tapahtuu jatkossa sielä. Eräs NIKläinen lahjoitti minun lennätettäväksi vähän arskaa isomman scalebeaverin. Kävin siihen tekemässä radiooni ohjelman, ja nyt se odottaa vain lentämistä. Tosi hieno laite.
 Lentämistä onin ollut vähemmän, vain 2 krt, mutta tavallista mielekkäämpää se on ollut. Nimittäin sähkisten sijaan ulkona on käynyt Arising Star, joka on epp koneisiin verrattuna oikein kiva. Ensimmäinen kerta oli aika lyhyt, vain 2 tankillista. Oli pimeää, en voinut kauas ajaa ja kyseessä oli ensilento kannuspyörä modifikaation jälkeen. kaiken lisäksi suksilla, joista en tykkää lainkaan :) Lentäminen on kyllä kaikin puolin parempaa, kun suksia on vähemmän niin kone toimii paremmin ja rullaus sujuu myös hyvin. Ainut vaan on lasku, nimittäin pienestäkin töyssystä potkuri ottaa lumee ja sammuu. Ei haittaa muuten, mutta sen koneen haku ei nappaa :) Toisella kerralla oli hyvä keli, hyvä näkyvyys, ei tuullut ja hangen pintakin oli hyvä. Lento oli oikein mukavaa. Sujui niin hyvin, että innostuin piirtämään hankeen viivoja suksilla ja lentämään mutenkin ohilentoja matalalla. Myös ''taitolentoa'' ajoin.

Kerhokaverini Tino Välimäki myös kuvasi jälkimmäisellä kerralla, tässä pari otosta...

Suunitelmat muuttuu...

En saanutkaan liidokkia ehjäksi. En oikeastaan ehtinyt tehdä muuta kuin purkaa sen. Viikolla oli mm kerhon vuosikokousta jne.. Sen sijaan sain käsiini digitaalisessa muodossa Arisign Starille sopivat kellukkeet. Ensiviikolla saan ne ihan paperimuodossa, kun kerhokaveri tulostaa ne. Sitten alkaa rakennus, ja hyvällä tuurilla pääsen lumella koeajamaan ne. Teinkin siitä jo kannuspyörällisen, tosin pyörää ei vielä ole. Lumella se tuskin toimisi. Sukset löytyy ja tässä jonain päivänä käyn lähijärvellä lennättämässä. Tähän asti käyttänyt vain sähkiksiä millä voi laskea hangelle, mutta nyt pinta on riittävän hyvä isommallekin koneelle :)

Svensson tipahti sitten taivaalta ja meni palasiin. Tarkemmin lukee vasemmalta löytyvästä kohdasta Svensson.

Svensson on syntynyt...

Eli sain DLG:n valmiiksi. Ja hajotin sen. Aamulla oli vielä keskeneräinen kone, mutta sain inspiraation ja jatkoin rakennusta. Sitten se valmistui. Runko on mäntyrimaa, kabiini toistaiseksi balsaa ja teippiä. Päätin että kun koneesta saaadaan lentävä, niin sitten vasta siitä tehdään hieno. Kävin sitten koelentämässä liidokin. No, kone jäi matalalle, ja sakkasi. huomasin tehneeni aika kovan kärkisakkaajan. Kone jäi noin 10 metriin, sakaten siivelleen. Runko poikki, ja siivekeservon rattaat rikki. Outoa sinänsä, kun ei siiveke ottant osumaa.
 Matkalla mietin että mikä sopisi koneen nimeksi. Muuten koneet on olleet valmiita, mutta ekan moottoriliidokin lyhensin vain MoLiksi. Iso liidokki on Elmo, ihan vain siksi että sellainen tekstinpätkä oli kyljessä olevassa tarran palasessa. Ajattelin viedä nimen pidemmälle. Sellaiseksi mitä mietin vähän syvemmälle. En sitten tiedä että onnistuinko, mutta nimi kelpaa minulle. Kone on sinikeltainen. Siitä tulee väkisinkin Ruotsi. Sittten tuli mieleen mummin vanha kissa. Se oli pentuna tuotu Ruotsista, ja sen nimi oli Svensson. Nyt liidokki peri sen nimen...
 Sitten mietin ettei tämä kone millään toimi dlg:nä. Nappasin siispä siivekkeisiin uudet servot tosta mun kombatistani, ja irrotin myös moottorin. Päätin tehdä sähköliidokin. Se kävi helposti, moottoripukin rakennus kesti noin 20min.
 Sitten ensilennolle; menin rauhassa lähijärvelle, liidokki ja radio mukana. Ei ollut lainkaan paineita, kunnes huomasin jäällä olevan aikalailla saman ikäluokan tyttöjä. Sitten tuli se ''ei hätää, vituiks menee kuitenkin'' fiilis. Täyty sitten esittää että homma on hallussa, vaikka pelotti kovasti että epäonnistun ja kone tulee 10 osassa takasin. Onneksi muistin tarkistaa ohjainpintojen vuoksi myös moottorin pyörimissuunnan. Olisi jäänyt siihen se lento. :D
 No moottoriin kiekkoja, ote siiven takareunasta, ja heitto. Kone nousee liian jyrkästi. Työnnän. Meinaa tulla tonttiin. Huomasin sitten että on liikaa likkeitä, ja ohjaan rauhallisesti korkealle. Meinaa olla liian pieni motti. Hyvä että ees jakso nousta. Siten sammutan moottorin ja trimmailen liidokkia. Hyvinhän se lentää, mutta aika kovaa! Sitten lentelin sillä hetken, testailin sakkausta niin se sakkaa tosi helposti siivelle. Huono juttu, mutta nopeasti sitä oppi varomaan. Sitten otin koneen alas,ja laskussa sakkasi puolessa metrissä. Ei mitään, säädän radioon puolittajat päälle ja laitan koneen taas ilmaan. Lentelin sitä, ja havaitsin ettei muut koneeni taida lentää läheskään niin kovaa kuin tuo. Voi toki olla myös optinen harha. Oikeastaan pienillä muutoksilla voi saada oikeasti hyvän koneen. Tosin kun rinteeseen tämän tein, niin pitää ajaa kovaa ja muistaa ettei vaan jarruta liikaa. Voi olla laskussa aika vaikeaa, jos on kivinen rinne. Olen tyytyväinen, pitää vaan tehdä tästä vielä hieno. Myös painopistettä siirrän edemmäs, voi auttaa sakkaukseen. Ainut varsinainen ongelma oli se, ettei etene vastatuuleen. Liian kevyt!

Specsejä:
-kv 180cm
-V-peräsin
-moottorina 150W Dualsky
-4ch ohjaus, ei fläpsejä tai jarruja tjv.

''Albatrossi joka lepäämättä liitää...''

Nyt se on takana. Nimittäin Padasjoella ollut Arktinen Hysteria! Minulla oli sielä mukana tämä Arising Star, sekä se 3 metrinen liidokki. Aloitin tällä Arskalla, ja lensin sillä koko viikonloppuna about reilu 10 lentoa. Moottorissa on taas jotain, vaikka käy hyvin niin käynnistys ei tahdo kylmänä sujua.
 Kentälle kun pääsin, noin yhdentoista pintaan lauantaina, niin purin rauhassa kamat autosta, ja kasasin Arskan. Ennen käynnistystä tarkistin ohjainpinnat ja kas - toinen siiveke ei toimi. Servovipu oli katki. Onneksi pakissa oli uusi varalla ja sain sen vaihdettua kohtuu helposti. Lentelin sillä sitten hieman isojen koneiden seassa ja 4. tankin lopussa huomasin että lapsilauma oli tullut kiitoradalleni, pienelle jääbaanalle. Ajoin koneen sivummalle lumelle, ja nokkapyörä upposi lumeen. Kone pomppasi voltin ja siiven päälyste hajosi. Korjasin sen teipillä ja lennot jatkui.
 Sitten tuli ''lennonopettaja'', joka trimmasi minulle tuon ison liidokin. En ole ikinä ennen ollut hinattavana, niin annoin kokeneemman lentää trimmikeikan. Sitten yritin itse. (Kone on ensimnmäinen peräsinohjattava koneeni, jollei sellasta fik-80 lasketa. Ja kun hinauksessa olisi ne siivekkeet tärkeät. Olisi siis siivekkeillä sujunut varmasti hinaus paremmin.) 2 ekaa päättyi hätäirroitukseen, mutta kolmannen sain ylös asti.
 Kone oli kiva lentää, se on rauhallinen, ja lentää oikeasti suoraan. Se juuri liidokeissa kiehtoo. Ne näyttää ehkä termiikkilennossa tylsiltä, mutta vaikka kone lentää itsekseen niin hyvin että voi vaikka etsiä itselleen penkkiä, laittaa aurinkolaseja ja hanskaa, ehkä jopa ottaa juotavaa hieman, niin silti se on yksi vaikeimpia lennokkilajeja. Toinen on taitolento. Ei ole moottoria pelastamassa, vaan täytyy tuntea oma kone ja tietää sekä koneen että itsensä rajat.
 Sitten sunnuntaina lentoja tulikin liidokilla enemmän. Aamulla saavuin kentälle ekana, ja lentelin Arskalla siinä kaikkea hupilennosta matkalentoon ja taitolentoon. Ihmisiä ilmestyi ihailemaan jopa minun konetta,  vaikka sielä oli monesti isompia sivummalla kasattavana.
 Sitten eka hinuri valmistui, olin jonossa toisena. Ensimmäinen hinausyhdistelmä lähti, ja hetken päästä hinauskoneesta katkesi radioyhteys. Moottori sammui, ja kone syöksyi tonttiin. Hammastikkujahan siitä tuli, vaan peräsin säilyi ehjänä. Enpä päässytkään heti ilmaan... No sitten tuli seuraava hinuri, ja nyt pääsin taas ylös asti. Ekalla lennolla löyty jopa vähän nostavaa, ja sain irroituksesta mitattua aikaa noin 7:30min. Aika hyvin kokemattomalle termiikkipilotille vieläpä pikkuliidokilla. Irrotuskorkeus oli varmaan jotain 300 metrin luokkaa. lentelin sillä sitten loppupäivän. Vaan 2 hinausta epäonnistui sunnuntaina. Upeaa hommaa tämä liidokkihomma, niin hinauksineen, termiikkeineen, taitolentoineen kuin skaalakoneineen. Kiitos IGG! Ilman teitä en olisi löytänyt itseäni! :D

I'm back!

Terve! Aikaa on kulunut melkein vuosi... Nykyään autot ja hydrot on takanapäin, enään jäljellä on lennokit. Olen tosiaan liidokki-ihmisiä, vieläkin. Minulla on 3 metrinen liidokki, aika vanha sellainen. Radiona on Hitec Eclipse 7, gigamoduulilla varustettuna. Sen lisäksi minulla on myös Arising Star, jossa keulalla .46LA. Laitan myöhemmin tarkemmin näistä. Minulla on myös rakenteilla vajaa 2 metrinen dlg, ja sitten mulla on lähijärveä varten metrinen ''Decathlone''. Siinä on siis Decathlonen peräsin ja siipi, mutta tein foamista rungon. Lähinnä kiinasähköillä varustettu. Tällä koneella en kaputteja pelkää.

Mietin ennen että miksi kirjoitan tätä blogia. Nyt tajusin sen. Aloin mietimään että miten rc-harrastukseni on kehittynynt, ja tajusin etten muista. Teen tätä itselleni. Jos joku lukee tätä, niin hyvä. Mutta pääosin tämä toimii lennokkipäiväkirjana. Kaikki saa kommentoida ja kysyä, vastaan parhaani mukaan.

PS. Tein syntiä.. Opettelin lennättämään kaverin mPCx pikkukopterilla. Kesäksi tulee sitten luultavasti polttis treenikopteriksi. Hienoa se kopterin lennätys.

Nyt alan päivittää tätä säännöllisesti, siis ainakin kerran 2 viikossa, ehkä päivittäin.. Aika näyttää!